Teksti: Kirsi Ola
Kennel Melukylän
Australianterrieri - paljon koiraa pienessä paketissa!
Australianterrieri eli tuttavallisemmin aussi on säkäkorkeudeltaan pienehkö, mutta persoonaltaan suuri koira. Ja mikäpä on ollessa, harva rotu voi kehua maineellaan käärmekoirana.
Sanotaan, että aussi on rotuna kehittynyt Tasmaniassa, suurimmalla Australian rannikkosaarista. Englantilaiset ja irlantilaiset siirtolaiset toivat mukanaan oman kotiseutunsa terrierejä, ja paikalliset olosuhteet taas loivat tarpeen ihan omanlaiselleen rodulle. Koiran tuli olla ”jokapaikan höylä”: sen piti toimia talonvahtina, pikkujyrsijöiden kurissa pitäjänä, lasten leikkikaverina ja sen erityinen toimi oli suojella lammaslaumoja käärmeiltä. Tarvittiin siis koira, joka oli kestävä, rohkea ja perinteisistä terriereistä poiketen myös erittäin yhteistyöhaluinen, jotta työskentely lammasfarmareiden kanssa sujui saumattomasti. Lisäksi tarvittiin huomattavaa nopeutta, ketteryyttä ja ponnistusvoimaa.
Rodun luomisessa käytettiin vanhoja englantilaisia terrierejä, ainakin skyen-, dandiedinmontin- ja vanhaa skotlantilaista terrieriä. Myös irlannin- ja yorkshirenterrieriä sekoitettiin tähän cocktailiin. Aussi on melkoisen vanha rotu, sillä jo vuonna 1872 ensimmäiset rodun edustajat esiteltiin koiranäyttelyssä, ja ensimmäinen kirjallinen määritelmä ulkomuodosta ja taipumuksista on kirjattu vuonna 1887.
Käärmeet varokaa, aussi tulee!
Tärkeimmässä työssään lammasvahtina aussi hyppäsi lampaiden selkään ja juoksi pitkin selkiä sinne, missä lammaslauma oli levoton. Jos levottomuuden syynä oli käärme, niin kimppuun vaan, eikä armoa tunnettu. Aussilla onkin tässä vaarallisessa työssä tarvittavia erityisiä ominaisuuksia, kuten paksu ja lähes maahan asti ulottuva kauluskarva, joka suojaa käärmeiden puremilta. Aussi on myös erittäin nopea, ja sillä on loistava käärmetekniikka: se hyppää korkealle eteenpäin käärmeen taakse, kääntyy ilmassa akselinsa ympäri 180 astetta ja tarraa käärmettä niskasta purren sen kuoliaaksi.
EDIT: artikkelin kirjoittamisen jälkeen olen saanut tietoa australialaisilta kasvattajilta, että aussin tärkein tehtävä oli vahtia pihapiirin pysymistä käärmevapaana ja turvallisena. Näin ollen, lapsirakkaus oli todella tärkeä ominaisuus, jotta aussi viihtyi lapsien seurassa, ja samalla niiden suojana. Aussikasvattaja Australiasta totesi: ellei aussi ole lapsirakas, se on luonnevikainen eikä sitä pidä ikinä käyttää jalostukseen.
Tyylikäs duunari
Ulkomuodoltaan aussin pitää olla työkoiran näköinen, ei mikään kaupunkilainen hienohelma. Työkoiran olemukseen liittyy kuitenkin linjojen sulavuutta ja jaloutta, jotka tekevät aussista silmää miellyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Aikuisena se on noin reilut 25 cm korkea eli sellainen ”polvenkorkuinen”, suhteellisen pitkäselkäinen ja pitkäpäinen koira. Painoa nykyisillä ausseilla on yleensä 7–10 kg. Sillä on pystyt korvat ja valpas ilme tummissa silmissään. Turkki on karkeaa ja pitkähköä, ja kauluksen lisäksi ulkomuotoon vaikuttavat voimakkaasti aussin pystytukka eli topknot sekä koristekarvat jaloissa ja kyljissä.
Ausseja on kahta erilaista väriä: sinisiä tan-värisin merkein ja yksivärisiä punaisia. Sinisillä ausseilla selkäturkin todellakin kuuluu olla sininen, ei musta. Punainen väri taas saa vaihdella ihan vaaleasta tummaan, kunhan se on yksivärinen punainen. Rodulle ominainen piirre, joka on valitettavasti katoamassa, on kuononselkänahka. Kuonon päässä kirsusta pari-kolme senttiä ylöspäin pitäisi olla karvaton ja sileä musta nahka. Ilmeelle se antaa koalamaisen säväyksen. Häntä on nykyään typistämätön, selän päälle kaartuva sapeli tai iloinen kiemura.
Jokunen vuosi sitten tapasin Helsingissä kävelyllä australialaisen miehen, joka heti ryhtyi juttusille aussini nähdessään. Hän kertoi, että hänen vanhemmillaan on lammasfarmi Australiassa ja siellä on aussi työkoirana. Tämä aussi kulkee ratsastajien mukana satulassa, ja osaa kuulemma istua mukavasti ratsastajan edessä. Sinne ylös se pääsee hyppäämällä niin korkealle, että hevosen selässä istuva ratsastaja vain nappaa sen ilmasta kiinni ja istuttaa satulaan. Tämä kuvaa mielestäni hienosti sitä, miten liikkuva ja vahva koira aussi mataluudestaan huolimatta on.
Luonne puhdasta kultaa
Luonteeltaan aussi on mitä mainioin pakkaus. Se on aina iloinen, energinen, valmis toimintaan ja rakastaa yhdessä puuhailua. Kun kotona on aussi, on turha kuvitella saavansa nikkaroida, siivota tai edes käydä vessassa ilman seuraa. Tumma silmäpari seuraa jokaista liikettä ja korvat liikkuvat koko ajan viestittäen tarkkavaisuudesta. Aussi täytyy lähes kiskoa pois ostoskassista, työkalupakista tai matkalaukusta, sillä sieltähän löytyy vaikka mitä mielenkiintoista! Tiivistäen voi sanoa, että aussi ei todellakaan ole sohvaperuna eikä pidä joutenolosta. Ja itse asiassa liian virikkeetön elämä kuihduttaa pois osan aussin omaleimaisesta persoonallisuudesta ellei siitä tule yliaktiivista ongelmalasta. Parhaimmillaan aussi on toiminnan keskipisteessä ja täysillä mukana vauhdissa. Se sopii siis parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sille voidaan tarjota riittävästi liikuntaa ja muuta toimintaa. Aussista on sanottu, että pari ensimmäistä vuotta sen suonissa virtaa veren sijasta elohopeaa.
Rodun innostuneisuus ja reippaus ovatkin hyvä lähtökohta monelle harrastamiselle. Agility ja tottelevaisuuskoulutus sopivat aussin luonteeseen, samoin rauniokoiraharrastus – ja onpa nykyään ausseja nähty myös jäljestysharjoituksissa. Aussiväki käy innokkaasti koiranäyttelyissä, ja viime vuosina Aussikerho on järjestänyt mahdollisuuden testata aussin luonnetta virallisessa luonnetestissä. Kaikki osallistuneet aussit ovat tähän mennessä läpäisseet testin, ja monet loistavilla tuloksilla. Luonnetestituomari tiivisti testikokemuksensa ausseista sanomalla: ”Juuri tällaisia kaikkien koirien tulisi olla!”
EDIT: valitettavasti tämä positiivinen lausahdus aussien hienoista luonteista ei enää aina pidä paikkaansa. Luonnetesteissä on hylätty useita ausseja.
Sosiaalisuus ja joskus jopa ylitsevuotava ihmisrakkaus kuuluvat aussin ominaisuuksiin. Paitsi kotiväki myös vieraat saavat loputtomasti suukkoja rakkauden osoituksena. Paras nukkumapaikka on tyynyllä käpertyneenä ihmisen kaulaa vasten – jos siis noin huonon tavan on sallinut aussilleen. Yllättävän moni on.
Aussi leimautuu ihmisiin voimakkaasti, ja se on todellinen laumakoira, jolle yksinolo voi olla vaikeaa. Juuri tästä kiintymyksestä johtuen aussi on helppo koulutettava, se tekee mielellään mitä siltä pyydetään. Sen kuulo ei siis ole ollenkaan niin valikoiva kuin terriereillä yleensä. Aussit viihtyvät erityisen hyvin lasten kanssa, rakastavathan ne lasten aikaansaamaa toimintaa. Ausseilla on myös rutkasti huumorintajua.
Voimakas laumakiintymys ja aussien omanarvontunto saattavat myös aiheuttaa aussien omistajien tuntemat ongelman, nimittäin pahanteon yksin jätettynä. Joskus aussit kerta kaikkiaan loukkaantuvat, kun ne jätetään yksin kotiin, ja seurauksena saattaa olla lätäkkö lattialla. Jotkut purkavat yksinolonsa ahdistusta ”askartelemalla” omiaan tai haukkumalla. Näitä ongelmia harvoin syntyy, jos niiden riski on tiedossa jo pentua otettaessa. Hyvä kasvattaja kertookin etukäteen aussin luonteenpiirteistä ja opettaa ostajan kasvattamaan koiransa niin, että ongelmia ei synny. Suurin ”ongelma” ensimmäisen aussin ottajalle lienee kuitenkin se, että jonkun vuoden kuluttua taloon ilmestyy usein myös toinen samanmoinen, aussit kun tuppaavat esiintymään useamman koiran laumoissa.
Suosittu terrieri Suomessa
Aussi on viimeisen vuosikymmenen aikana vakiinnuttanut asemansa Suomessa yhtenä suosituimmista terrieriroduista. Kun vuonna 1982 Suomessa rekisteröitiin vain 38 aussia, niin sadan vuosittaisen rekisteröinnin raja rikkoontui vuonna 1989 ja kahdensadan raja vuonna 1992. Tällä hetkellä Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 200 aussia. Viime vuonna (2003) tehtiin kaikkien aikojen ennätys, ausseja rekisteröitiin 240 kpl.
Kasvanut suosio on tuonut rotuun paljon uusia kasvattajia, joukossa valitettavasti myös rodusta ja koiran kasvattamisesta täysin tietämättömiä ”pennuttajia”. Onneksi nykyään koiran hankintaa suunnittelevat ovat varsin valistuneita ja osaavat etsiä pentuaan rodun virallisilta nettisivuilta, joissa välitetään vain australianterrierikerhon jalostusvaatimukset täyttävien vanhempien pentuja.
Rodun hyvään tilanteeseen ovat olleet vaikuttamassa monet onnistuneet tuonnit. Ausseja on tuotu Suomeen paitsi Australiasta ja Uudesta-Seelannista, mutta myös muun muassa USA:sta ja muista Euroopan maista – oikeastaan joka paikasta, missä niitä esiintyy. Suomalaiset aktiiviharrastajat ovat osanneet luoda hyviä suhteita ulkomaisiin kollegoihinsa ja ovat onnistuneet saamaan tänne lukusia korkeatasoisia koiria, joiden linjoja on täällä sitten onnistuneesti yhdistelty. Suomen aussikantaa voidaankin pitää yhtenä maailman kansainvälisimmistä ja monen ulkomuototuomarin mielestä myös korkeatasoisimmista ulkonäön suhteen. Tämä on viime vuosina huomattu myös muualla maailmassa, ja suomalaisia ausseja on muuttanut muun muassa USA:an, Kanadaan ja Uuteen-Seelantiin.
Rodun yleinen terveydentila on hyvä. Jalostukseen käytettäviltä koirilta tutkitaan polvilumpiot patella luksaation eli sijoiltaanmenon varalta, ja silmät perinnöllisten silmäsairauksien varalta. Näiden osalta vanhempien tulee olla terveitä. Muita rodussa esiintyviä sairauksia ovat Legg Perthes eli reisiluun kaulaosan verenkiertohäiriöstä johtuva luukuolio, jota esiintynee arviolta 1-4 % koirista. Vaivat voidaan kuitenkin hoitaa leikkauksella. Jonkin verran esiintyy myös diabetesta, epilepsiaa ja allergioita, samaten satunnaisesti kaikkia yleisesti koirilla esiintyviä sairauksia. Australianterrierikerhon jalostustoimikunta teki laajan kyselyn kymmenille isoille eläinlääkäriasemille viime vuonna, ja yleiskuvana vastauksista voitiin todeta, että lääkärit pitävät aussien terveydentilaa ja luonnetta yleisesti hyvänä.
Jos haluat tutustua paremmin tähän hurmaavaan rotuun, niin Australianterrierikerho ry:n kotisivut löytyvät osoitteesta www.australianterrierikerho.fi.
Artikkeli on julkaistu Suomi – Australia – yhdistyksen lehdessä Bumerangi syksyllä 2004.
Kennel Melukylän
Australianterrieri - paljon koiraa pienessä paketissa!
Australianterrieri eli tuttavallisemmin aussi on säkäkorkeudeltaan pienehkö, mutta persoonaltaan suuri koira. Ja mikäpä on ollessa, harva rotu voi kehua maineellaan käärmekoirana.
Sanotaan, että aussi on rotuna kehittynyt Tasmaniassa, suurimmalla Australian rannikkosaarista. Englantilaiset ja irlantilaiset siirtolaiset toivat mukanaan oman kotiseutunsa terrierejä, ja paikalliset olosuhteet taas loivat tarpeen ihan omanlaiselleen rodulle. Koiran tuli olla ”jokapaikan höylä”: sen piti toimia talonvahtina, pikkujyrsijöiden kurissa pitäjänä, lasten leikkikaverina ja sen erityinen toimi oli suojella lammaslaumoja käärmeiltä. Tarvittiin siis koira, joka oli kestävä, rohkea ja perinteisistä terriereistä poiketen myös erittäin yhteistyöhaluinen, jotta työskentely lammasfarmareiden kanssa sujui saumattomasti. Lisäksi tarvittiin huomattavaa nopeutta, ketteryyttä ja ponnistusvoimaa.
Rodun luomisessa käytettiin vanhoja englantilaisia terrierejä, ainakin skyen-, dandiedinmontin- ja vanhaa skotlantilaista terrieriä. Myös irlannin- ja yorkshirenterrieriä sekoitettiin tähän cocktailiin. Aussi on melkoisen vanha rotu, sillä jo vuonna 1872 ensimmäiset rodun edustajat esiteltiin koiranäyttelyssä, ja ensimmäinen kirjallinen määritelmä ulkomuodosta ja taipumuksista on kirjattu vuonna 1887.
Käärmeet varokaa, aussi tulee!
Tärkeimmässä työssään lammasvahtina aussi hyppäsi lampaiden selkään ja juoksi pitkin selkiä sinne, missä lammaslauma oli levoton. Jos levottomuuden syynä oli käärme, niin kimppuun vaan, eikä armoa tunnettu. Aussilla onkin tässä vaarallisessa työssä tarvittavia erityisiä ominaisuuksia, kuten paksu ja lähes maahan asti ulottuva kauluskarva, joka suojaa käärmeiden puremilta. Aussi on myös erittäin nopea, ja sillä on loistava käärmetekniikka: se hyppää korkealle eteenpäin käärmeen taakse, kääntyy ilmassa akselinsa ympäri 180 astetta ja tarraa käärmettä niskasta purren sen kuoliaaksi.
EDIT: artikkelin kirjoittamisen jälkeen olen saanut tietoa australialaisilta kasvattajilta, että aussin tärkein tehtävä oli vahtia pihapiirin pysymistä käärmevapaana ja turvallisena. Näin ollen, lapsirakkaus oli todella tärkeä ominaisuus, jotta aussi viihtyi lapsien seurassa, ja samalla niiden suojana. Aussikasvattaja Australiasta totesi: ellei aussi ole lapsirakas, se on luonnevikainen eikä sitä pidä ikinä käyttää jalostukseen.
Tyylikäs duunari
Ulkomuodoltaan aussin pitää olla työkoiran näköinen, ei mikään kaupunkilainen hienohelma. Työkoiran olemukseen liittyy kuitenkin linjojen sulavuutta ja jaloutta, jotka tekevät aussista silmää miellyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Aikuisena se on noin reilut 25 cm korkea eli sellainen ”polvenkorkuinen”, suhteellisen pitkäselkäinen ja pitkäpäinen koira. Painoa nykyisillä ausseilla on yleensä 7–10 kg. Sillä on pystyt korvat ja valpas ilme tummissa silmissään. Turkki on karkeaa ja pitkähköä, ja kauluksen lisäksi ulkomuotoon vaikuttavat voimakkaasti aussin pystytukka eli topknot sekä koristekarvat jaloissa ja kyljissä.
Ausseja on kahta erilaista väriä: sinisiä tan-värisin merkein ja yksivärisiä punaisia. Sinisillä ausseilla selkäturkin todellakin kuuluu olla sininen, ei musta. Punainen väri taas saa vaihdella ihan vaaleasta tummaan, kunhan se on yksivärinen punainen. Rodulle ominainen piirre, joka on valitettavasti katoamassa, on kuononselkänahka. Kuonon päässä kirsusta pari-kolme senttiä ylöspäin pitäisi olla karvaton ja sileä musta nahka. Ilmeelle se antaa koalamaisen säväyksen. Häntä on nykyään typistämätön, selän päälle kaartuva sapeli tai iloinen kiemura.
Jokunen vuosi sitten tapasin Helsingissä kävelyllä australialaisen miehen, joka heti ryhtyi juttusille aussini nähdessään. Hän kertoi, että hänen vanhemmillaan on lammasfarmi Australiassa ja siellä on aussi työkoirana. Tämä aussi kulkee ratsastajien mukana satulassa, ja osaa kuulemma istua mukavasti ratsastajan edessä. Sinne ylös se pääsee hyppäämällä niin korkealle, että hevosen selässä istuva ratsastaja vain nappaa sen ilmasta kiinni ja istuttaa satulaan. Tämä kuvaa mielestäni hienosti sitä, miten liikkuva ja vahva koira aussi mataluudestaan huolimatta on.
Luonne puhdasta kultaa
Luonteeltaan aussi on mitä mainioin pakkaus. Se on aina iloinen, energinen, valmis toimintaan ja rakastaa yhdessä puuhailua. Kun kotona on aussi, on turha kuvitella saavansa nikkaroida, siivota tai edes käydä vessassa ilman seuraa. Tumma silmäpari seuraa jokaista liikettä ja korvat liikkuvat koko ajan viestittäen tarkkavaisuudesta. Aussi täytyy lähes kiskoa pois ostoskassista, työkalupakista tai matkalaukusta, sillä sieltähän löytyy vaikka mitä mielenkiintoista! Tiivistäen voi sanoa, että aussi ei todellakaan ole sohvaperuna eikä pidä joutenolosta. Ja itse asiassa liian virikkeetön elämä kuihduttaa pois osan aussin omaleimaisesta persoonallisuudesta ellei siitä tule yliaktiivista ongelmalasta. Parhaimmillaan aussi on toiminnan keskipisteessä ja täysillä mukana vauhdissa. Se sopii siis parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sille voidaan tarjota riittävästi liikuntaa ja muuta toimintaa. Aussista on sanottu, että pari ensimmäistä vuotta sen suonissa virtaa veren sijasta elohopeaa.
Rodun innostuneisuus ja reippaus ovatkin hyvä lähtökohta monelle harrastamiselle. Agility ja tottelevaisuuskoulutus sopivat aussin luonteeseen, samoin rauniokoiraharrastus – ja onpa nykyään ausseja nähty myös jäljestysharjoituksissa. Aussiväki käy innokkaasti koiranäyttelyissä, ja viime vuosina Aussikerho on järjestänyt mahdollisuuden testata aussin luonnetta virallisessa luonnetestissä. Kaikki osallistuneet aussit ovat tähän mennessä läpäisseet testin, ja monet loistavilla tuloksilla. Luonnetestituomari tiivisti testikokemuksensa ausseista sanomalla: ”Juuri tällaisia kaikkien koirien tulisi olla!”
EDIT: valitettavasti tämä positiivinen lausahdus aussien hienoista luonteista ei enää aina pidä paikkaansa. Luonnetesteissä on hylätty useita ausseja.
Sosiaalisuus ja joskus jopa ylitsevuotava ihmisrakkaus kuuluvat aussin ominaisuuksiin. Paitsi kotiväki myös vieraat saavat loputtomasti suukkoja rakkauden osoituksena. Paras nukkumapaikka on tyynyllä käpertyneenä ihmisen kaulaa vasten – jos siis noin huonon tavan on sallinut aussilleen. Yllättävän moni on.
Aussi leimautuu ihmisiin voimakkaasti, ja se on todellinen laumakoira, jolle yksinolo voi olla vaikeaa. Juuri tästä kiintymyksestä johtuen aussi on helppo koulutettava, se tekee mielellään mitä siltä pyydetään. Sen kuulo ei siis ole ollenkaan niin valikoiva kuin terriereillä yleensä. Aussit viihtyvät erityisen hyvin lasten kanssa, rakastavathan ne lasten aikaansaamaa toimintaa. Ausseilla on myös rutkasti huumorintajua.
Voimakas laumakiintymys ja aussien omanarvontunto saattavat myös aiheuttaa aussien omistajien tuntemat ongelman, nimittäin pahanteon yksin jätettynä. Joskus aussit kerta kaikkiaan loukkaantuvat, kun ne jätetään yksin kotiin, ja seurauksena saattaa olla lätäkkö lattialla. Jotkut purkavat yksinolonsa ahdistusta ”askartelemalla” omiaan tai haukkumalla. Näitä ongelmia harvoin syntyy, jos niiden riski on tiedossa jo pentua otettaessa. Hyvä kasvattaja kertookin etukäteen aussin luonteenpiirteistä ja opettaa ostajan kasvattamaan koiransa niin, että ongelmia ei synny. Suurin ”ongelma” ensimmäisen aussin ottajalle lienee kuitenkin se, että jonkun vuoden kuluttua taloon ilmestyy usein myös toinen samanmoinen, aussit kun tuppaavat esiintymään useamman koiran laumoissa.
Suosittu terrieri Suomessa
Aussi on viimeisen vuosikymmenen aikana vakiinnuttanut asemansa Suomessa yhtenä suosituimmista terrieriroduista. Kun vuonna 1982 Suomessa rekisteröitiin vain 38 aussia, niin sadan vuosittaisen rekisteröinnin raja rikkoontui vuonna 1989 ja kahdensadan raja vuonna 1992. Tällä hetkellä Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 200 aussia. Viime vuonna (2003) tehtiin kaikkien aikojen ennätys, ausseja rekisteröitiin 240 kpl.
Kasvanut suosio on tuonut rotuun paljon uusia kasvattajia, joukossa valitettavasti myös rodusta ja koiran kasvattamisesta täysin tietämättömiä ”pennuttajia”. Onneksi nykyään koiran hankintaa suunnittelevat ovat varsin valistuneita ja osaavat etsiä pentuaan rodun virallisilta nettisivuilta, joissa välitetään vain australianterrierikerhon jalostusvaatimukset täyttävien vanhempien pentuja.
Rodun hyvään tilanteeseen ovat olleet vaikuttamassa monet onnistuneet tuonnit. Ausseja on tuotu Suomeen paitsi Australiasta ja Uudesta-Seelannista, mutta myös muun muassa USA:sta ja muista Euroopan maista – oikeastaan joka paikasta, missä niitä esiintyy. Suomalaiset aktiiviharrastajat ovat osanneet luoda hyviä suhteita ulkomaisiin kollegoihinsa ja ovat onnistuneet saamaan tänne lukusia korkeatasoisia koiria, joiden linjoja on täällä sitten onnistuneesti yhdistelty. Suomen aussikantaa voidaankin pitää yhtenä maailman kansainvälisimmistä ja monen ulkomuototuomarin mielestä myös korkeatasoisimmista ulkonäön suhteen. Tämä on viime vuosina huomattu myös muualla maailmassa, ja suomalaisia ausseja on muuttanut muun muassa USA:an, Kanadaan ja Uuteen-Seelantiin.
Rodun yleinen terveydentila on hyvä. Jalostukseen käytettäviltä koirilta tutkitaan polvilumpiot patella luksaation eli sijoiltaanmenon varalta, ja silmät perinnöllisten silmäsairauksien varalta. Näiden osalta vanhempien tulee olla terveitä. Muita rodussa esiintyviä sairauksia ovat Legg Perthes eli reisiluun kaulaosan verenkiertohäiriöstä johtuva luukuolio, jota esiintynee arviolta 1-4 % koirista. Vaivat voidaan kuitenkin hoitaa leikkauksella. Jonkin verran esiintyy myös diabetesta, epilepsiaa ja allergioita, samaten satunnaisesti kaikkia yleisesti koirilla esiintyviä sairauksia. Australianterrierikerhon jalostustoimikunta teki laajan kyselyn kymmenille isoille eläinlääkäriasemille viime vuonna, ja yleiskuvana vastauksista voitiin todeta, että lääkärit pitävät aussien terveydentilaa ja luonnetta yleisesti hyvänä.
Jos haluat tutustua paremmin tähän hurmaavaan rotuun, niin Australianterrierikerho ry:n kotisivut löytyvät osoitteesta www.australianterrierikerho.fi.
Artikkeli on julkaistu Suomi – Australia – yhdistyksen lehdessä Bumerangi syksyllä 2004.